perjantai 29. lokakuuta 2010

joo ei tää mee näin, ei tää koskaan mennyt näin, pysähdyt lauseisiin ja minä puhun puhun puhun kunnes tuntuu ettei henki enää kulje, se kulkee silti, jos olisin palannut rahaston liikenteeseen, myynyt uimahyppyni kööpenhaminassa tai kenties jättänyt housut kotiin ja pukenut hameen, jos olisin sinä päivänä astunut suojatien valkoiselle viivalle ei äitini selkä olisi katkennut ei kolahtanut alas tuolilta kolmen metrin pudotusta, se kallo särkyi kuin munankuori, jos en olisi avannut paitaani napaan asti sorjana neitona vuonna kaksituhattajotain olisin kävellyt ohitsesi katsomatta kahdesti
eikä tämä runo olisi sama.

1 kommentti:

Eeva Karhunen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.