keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

hitaasti hengitellä ajatusta
et ole minun, et enää,
et koskaan, et.
olit kieltosana jokaiseen myöntymiseen,
tanssin tiimellyksessä taivutus
jota kätesi ei kestänyt,
sinun vuokseksi uneksin kuukausia
laivoista, merestä, junista ja kissanpennuista
naisista ja hyönteisistä,
miehistä, jotka kantoivat kasvosi
kaunein kulmien kaartein.
ja vaikka olen sanonut tämän niin usein
olen sanonut, en jaksa,
olen sanonut, en kestä, en kykene
en en en en,
olen sanonut,
nyt voit sen uskoa, viimein
aikamuoto sanoissa muuttuu.

Ei kommentteja: