sunnuntai 1. helmikuuta 2009

baise moi

kaikki on tässä, tiedätkö, ne kaikki ihot joita olet nuollut sellaisella intensiviteetillä johon en itse koskaan pysty, nuolet maistellen jokaisen irrallisen ihosolun niin että naiset ovat makuja sinulle,
ei, en minä pysty sellaiseen. minä en halua nuolla kenenkään selkää, en halua kiveksiä suuhuni, ja jos sen teen, en tee sitä nautinnosta. minä haluan tuntea miehen sisälläni, se on sinulle yhtä tyhjän kanssa, sinä minussa, ei, se ei kiinnosta sinua. henkisyys, maisteleminen ja kokeminen ennen kaikkea ovat sinulle tärkeimmät. ja samalla kun keskityt itseesi, panet minua takaapäin, ehkä haet jotain henkistä yhteyttä joka toisi älymme lähelle toisiaan, yhdyntään, minä ajattelen kaikkea muuta paitsi sinua. en kliseiden mukaista kauppalistaa, mutta sointukulkuja, entisiä miehiä ja niitä keitä aion vielä panna samalla intensiivisyydellä millä imet niskaani kuin lapsi imee nisää, voin olla seksuaalisuutesi ravintona tässä ja nyt, minun syytäni tämä kaikki, aloitteiden teko ja kyrpäsi vasten persettäni, mietin tiikeriraitoja jotka näkisit jos kiimaltasi ehtisit katsoa ja mietin, että jos ihmisyyden ydin on tässä, minä irtisanoudun ihmisyydestä kokonaan, koska kun ihminen elää elämänsä kokonaan jossain muualla, kokematta sitä mitä hän historiankirjojen mukaan todella kokee, hän ei ole edes elossa, vaan hän on haamu, ja ajatukseni harhailee toteamukseen

eniten minä halusin sinua kun olit kaikkea muuta kuin mitä olet minuun tultuasi tullut olemaan.

1 kommentti:

Miki Liukkonen kirjoitti...

todella kaunis runo, herätti ajatuksia suuntaan jos toiseen. Tekee taas mieli lukea Nietzscheä.