I
kun ei ole lämmin
miettii, mikä oli niin täydellistä
mikä ajoi tähän pisteeseen
jossa tapahtumahorisontti katoaa
kuulopuheisiin
syytöksiin
nostalgiaan
kiertoilmaisuihin
kommunikaation täydelliseen hajoamiseen
eikä taivas
ole pelkkää harmaata
se on kulunutta sohvatyynyä
vinossa huoneessa kun männyt
pudottavat paksua lunta lattialle.
II
palata alkuun, ihan alkuun
huomatakseen ettei tiedä missä
alut ja loput enää ovat,
kaikki limittäin,
anteeksiantamattomia anatomiset
yksityiskohdat kaikki yhdentekeviä
mikäli on ainoutta
on ajatus
ikkunasta kylmää
on huominen
ihan kuin
tänään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Moi, olisiko syytä onnitella kenties? Kiitos tuosta linkistä, lisäänpä minäkin. Kiitos myös a-kommenteista, ihan rohkeasti saa kyllä sanoa ja arvostellakin... Itse olen ollut kommenteissa vähän passiivinen, mutta käväisen kun ehdin.
Lähetä kommentti