lauantai 4. lokakuuta 2008

kun kirjoittaa samaa runoa kaksi vuotta kahdesta eri miehestä ja huomaa, että se sopii myös kolmanteen

sinä olet minun Pariisini
purppurainen metroverkosto
pitkin hermosiltoja liikut

olet punaviinitahroja farkuissa,
välkkyviä valoja
hyvien aamujen kabaree -

reidet märkinä, varpuseni
tulen luoksesi
sydän can-cania tanssien

4 kommenttia:

. kirjoitti...

Vittu mua ärsyttää kun joku aina näkee mussa jonku tosi tärkeän tyypin. Vitun kiva olla joku Jeesus vitun Kristus tai Morrisonin Jimi. Mitä vittua ne nyt on mistään tienny, joku on vittu tehny niistä vaan eläviä kuvia.

marianna meri-tuulia kirjoitti...

joo ja vittu minua ärsyttää että minun tekstit, jotka on kuitenkin tekstejä, ei minä, otetaan niin saatanan tosissaan ja itteensä. veä se pussi päästäs, telluksella on ihan oikeaki akselinsa.

Anonyymi kirjoitti...

Kolmas mies ei liene enää Jeesukseen verrattavissa, jos oli ensimmäinenkään.

marianna meri-tuulia kirjoitti...

ei ollu kukkaan verrainnollinen mihinkään alunperinkään, ellei sitten allekirjoittanut verrainnollinen humalaiseen, eikä jeesus edes ole mitenkään korkealla mun listoilla, gingsberg sen sijaan on, että vastaisuudessa voinkin verrata kaikkia miehiä kuolleeseen homoon.