täällä sitä
juodaan lasinsiruja täällä sitä
hengitetään fosforia höngitään sitten
kirkasta ilmaa
kuinka kuvittelit etten
kuvittelitko
etten
näkisi kuinka hän sinusta
sanatta heijastuu
välimatkojen välit ja ajat ja lentoja jonnekin
josta ei halua palata
ja silti tulee takaisin jalkojen kosketus kotimaata
sinä olet kaunis
en sitä
ääneen
kylkesi välit nukut kuin lapsi minuun
harsoa ja hengitä syvään
meidän
ei ole
meidän
sinä ja minä ja
katselen pöydän kulmaa tylppänä
ei tällä ikävällä ole väliä
paitsi pelko
ja mitä pelkää ellei
narut vasten kättä jos sidot minut saat
hetken
persoonan rikkonaiset rajat menetät kaiken mikä
minussa
on elävää
ja mitä jää minulle kun
polly jean lakkaa laulunsa
pelko ei pidä väliä
piano ei soi soittajatta
käsi itsekseen yksin
keskimäärin välitän
en tiedä sen jälkeen
tämä kun
yksin tunteja
jää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kerran eräs kollega sanoi, että kirjoitat "tavanomaisia runoja". Ajattelin vain kertoa tämän - en pahoittaaksesi mieltäsi - vaan antaakseni sinulle mahdollisuuden kehittyä ja harkita hänen sanojansa. Minusta sinulla on vahva, omalaatuinen runoilijanääni ja toivon, että joskus saan lukea kirjaasi. Onko sinua muuten julkaistu Roihun ulkopuolella?
hei, arvon anonyymi!
kiitos kommentistasi. sanotaanko näin; kollegallasi on toki oikeus mielipiteeseensä. koska en tiedä kollegasi nimeä, en voi arvioida hänen kykyään kritisoida muiden runoutta. oletan jokatapauksessa, että hän itsekin lienee hiukan keskinkertainen; "tavanomainen" kuvailevana sanana runoudesta puhuttaessa kielii pikemminkin mielikuvituksen puutteesta ja kateudesta kuin siitä, että sellaisen sanan käyttäjällä olisi jonkinlaista järkevää näkemystä muiden runoudesta. vaihtoehtoisesti voi myös olla, että en enää osaa ottaa vastaan kritiikkiä siitä syystä, että kusi on kihahtanut hattuun.
allekirjoittanut ei ole julkaissut runouttaan missään. roihun leivissähän olen vain rääväsuisena kolumnistina.
Lähetä kommentti